Aivan hirveä stressi. Kaikki oli olevinaan valmiina, mutta mikään ei (koskaan) ole valmista silloin kun sen olettaa olevan. Kauhea määrä tekemistä, ja teenkö silti mitään? No enpä juurikaan. Koko ajan muistuu mieleen jotain tekemättä jäänyttä. Valmiista teoksista löytyy koko ajan virheitä. jotka on pakko korjata. Sitten korjaus saattaakin pilata tietyn kohdan kokonaan, ja se on maalattava/piirrettävä uudestaan.
Ainoa tilaisuuteni oikeasti rentoutua oli perjantaina. En päässyt, olin nössö ja noudatin äitin neuvoa -> en uskaltanut rattiin.
Tämänkin lyhyen kirjoituksen aikana tunnen suuria tunnontuskia, koska tämän viisiminuuttisen voisin käyttää noiden aurinkolasien sankojen yksityiskohtien maalaamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti