Sotkusta nouseva olohuone.

Seisoin olohuoneen oviaukolla, äitini oli tekemässä kokopäivävuoroa työpaikallaan ja veljeni palasi jo eilen koulunsa asuntolaan. Huoneen nurkassa seisoi joulukuusi, avoimen vuodesohvan päältä näkee kuka siinnä on nukkunut ja sohvan eteen kiskotulla sohvapöydällä oli hävettävän sotkuinen työpisteeni. Ajattelin piristää äitiäni, joka illalla tulisi pitkän päivän päätteeksi töistä väsyneenä ja uupuneena. Niinpä käärin mielikuvitushihat topistani ja pistin toimeksi.

Nyt olohuone on siisti, ei mitään ylimääräistä missään nurkassa, tietokoneen johdotkin niputin ajankuluksi. Äidin ilme riitti palkaksi, enkä itsekään tykkää elää sotkun keskellä. Tuolla veljellä vaan on lievästi sotkuinen luonne. Ja joulukuusi karisee ja vie tilaa, luoden ahtaan tunnelman. Nyt on kuitenkin parempi, ja pääsin kyökin puolelta tupaan nukkumaan.

Mitään sen jännempää tähän päivään ei sitten kuulunutkaan. Olen ravannut tupakalla, tehnyt limua mehutiivisteestä ja kivennäisvedestä, sekä katsonut läppäriltä Family Guyta. Huomenna olisi edessä matka kaupunkiin auton renkaiden vaihtoon, nykyiset talvirenkaat (kitkarenkaat) meinaavat hajota.

Loppu viikosta suuntaan takaisin omaan kotiin, kaupunkiin jossa opiskelen. Sinne pääsen junalla. Siellä odottaa poikaystävä ja todellisuuden kohtaaminen, molemmista aiheista lisää kun niiden aika koittaa.

Maria