Olen kipeänä. Kuumetta ei onneksi ole, mutta kurkku on karhea kuin kissan kieli ja yksittää melko kovasti. Stressistä 90% on valunut harteilta kun sain ison projektin viimein tehtyä, tosin eiköhän se iske pian takaisin kun tajuan kuinka paljon kirjallista tekemistä on vielä tehtävänä. Tällaista se opiskelu on :) En kyllä ole turhan paljoa viilettänyt ulkona kylmässä, joten ehkä tämä sairastelu on kasaantuneen stressin laukeamisen jälki-ilmiö?
Noin kaksi viikkoa eron jälkeen mulla on vieläkin vähän semmoinen olo kun mikään ei olisi muuttunut. Tänään vasta huomasin että exäni nimi kännykässäni oli vielä ''mussu''. Hetki sitten rupateltiin facebookissa, perinteistä ''mitä kuuluu, mitä oot puuhaillu?'' smalltalkia. Hänen aloituksestaan. Ei sillä että sillä olisi väliä, olisin ihan hyvin saattanut itsekin aloittaa keskustelun.
Oliko suhde sitten hääppöinen jos tuntuu että mikään ei ole muuttunut? Vuosi sitten jos olisi tullut ero, muutos olisi varmasti tuntunut paljon isommalta. Mutta viimeiset puoli vuotta ollaan nähty todella harvoin, vähän juteltu facessa/mesessä ja pari kertaa käyty kahvittelemassa. Yksi ihana viikonloppu tulee mieleen, kun oli ihana herätä, ja paistaa hälle pannukakkuja.
Noita hetkiä olisi pitäny olla enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti